Olipa kerran puuvillalankaa, jonka tekstiilitaiteilija päätti kutoa kankaaksi.
Taiteilija harkitsi tarkkaan sävyt, jotka asetteli vierekkäin. Kaikkien sävyjen tuli sulautua sopuisasti yhteiseloon viereisen kanssa.
Jokaisen sävyn tuli myös löytyä läheisestä luonnosta, metsästä ja vedestä, sillä ympäröivä luonto oli kutojan suuri inspiraation ja voimavaran lähde.
Kangas valmistui hitaasti säie säikeeltä. Viimein kangasta oli kuitenkin niin paljon, että se voitiin irrottaa kangaspuista. Kankaasta taiteilija ompeli mekkoja ja paitoja, kravaatteja ja huiveja.
Taiteilija käytti kangasta säästeliäästi. Hän mietti tarkkaan kuinka leikkaukset tekisi. Silti pieniä paloja kangasta jäi muotoleikkauksista ja kaula-aukkojen kaarista.
Nuo pienet kangaspalat taiteilija keräsi talteen, —ehkä joku vielä jonakin päivänä ilahtuisi niistä.
Sitten se päivä tuli. Tekstiilitaiteilijaystäväni pyysi minut luokseen siivotessaan varastojaan. Minä olin se onnellinen, joka sai lunastaa nuo kangasaarteet itselleen.
Lajittelin ja silittelin kankaita viikkokausia. Kankaiden värisävyt ja -yhdistelmät olivat niin kauniita, että ne vaativat päästä ihmisten iloksi, katseiden keskipisteiksi.
Aloin sommitella kankaista rusetteja. Joulunpunaisia, metsänvihreitä, osa väreistä heijasti auringonnousun purppuraa ja osa veden sinisyyttä.
Upeita sävyjä!
Rusetit aloivat valmistua. Ne alkoivat valmistua tehtäväänsä ilahduttamaan kantajaansa.
Sen pituinen se, tähän saakka.
https://www.ritvapuranen.com/tuote-osasto/rusetit
